Little pumpkin

Lauantaipäivä Jamaica Plainilla valkeni kirkkaan aurinkoisena. Tuuli tosin puhalsi luihin ja ytimiin, kun päätimme suunnata Ullan pullaan (=suomalaisen Ulla-tädin omistama Sweet Finnish-niminen leipomo-kahvila JP:llä) ruisleipäostoksille. Käynnistä Ullan pullassa on tullut viikottainen rutiini, sillä sieltä saa tuoreita suomalaisia herkkuja rahkapullasta karjalanpiirakoihin. Nami, nami.

Matkalla poikkesimme farmer's marketilla ostamassa tuoreita, säilöntäaineettomia omenoita, jotka tulevat suoraan paikallisilta maatiloilta. Täällä JP:llä on aika boheemi meininki muutenkin. Tänne ovat pesiytyneet kaikki Bostonin alueen taiteilijat, hipit ja muut vihreän aatteen kannattajat. Yhtään supermarkettia ei JP:n keskusta löydy, vaan ruokaostokset tehdään luomutuotteita myyvissä pikkuputiikeissa. Ihan mukavaa vaihtelua tähän ympäröivään materialismiin.

Lähestyvä Halloween pakotti meidät lisäksi taipumaan paikalliseen tapakulttuuriin, eli ostimme samalla pari kurpitsaa. Kurpitsastahan on tapana kaivertaa enemmän tai vähemmän pelottavan näköinen taideteos, ja sisään tungetaan kynttilä taideteosta valaisemaan. Toivotaan, ettei se houkuttele koko kulmakunnan lapsikantaa meille nameja vinkumaan tai pahimmassa tapauksessa tekemään ilkeitä kepposia. :O


Tässä talosta ei irtoa nameja!

Menkää siis naapuriin!


Jyrki: Täällä ei kauheasti julkisivulautakunta puutu talojen ulkonäköihin. Tämä ei ole edes villeimmästä päästä! Kuvassa ei harmi kyllä näy talon värit kunnolla. Siinä on käytetty varmaan kymmentä eri väriä, mutta hienoin talo se tässä korttelissa on, oikea puusta tehty linna torneineen... Teijan kohtalo on aina ihailla hienoja taloja omasta ikkunastaan, mutta asumaan niihin ei tunnu pääsevän.

Illan tullen olisi tarkoitus suunnata kaupungille, sillä siellä hullut amerikkalaiset yrittävät rikkoa kaiverrettujen kurpitsojen maailmanennätystä. 30000 valaistua kurpitsaa lienee näkemisen arvoinen...