Ruskaretki pohjoisiin osavaltioihin, päivä 1
Viime viikonloppuna tehtiin ruskaretki pohjoisempiin osavaltioihin, Vermontiin, New Hampshireen ja Mainen rannikolle. Maanantai oli Columbus Day eli täkäläinen vapaapäivä, joten mekin oltiin kolme päivää reissussa. Lauantai-aamuna lähdettiin klo 8.00 ajelemaan kohti Vermontia Ford Explorerilla. Ilmeisesti oltiin sen verran retkeilijöiden näköisiä, että Hertz antoi meille pyytämättä maastoauton käyttöön pienemmän auton hinnalla. Hyvään tarpeeseen tulikin, sen verran pieniä teitä ajeltiin.
Bostonista nokka suunnattiin kohti Massachusettsin länsiosaa Berkshires:ia, jonka läpi ajeltiin pahemmin pysähtymättä, vaikka maisemat hienoja olikin. Muutama kuva piti kuitenkin hienolla, korkealla sillalla pysähtyä ottamaan. Alkavaa ruskaa oli jo näinkin etelässä havaittavissa.
Sieltä ajelimme kohti pohjoista ja Vermontia. Vermontissa ensimmäinen pysähdys tapahtui tien varressa olevalla näköalapaikalla, josta avautui melkoiset näkymät.
Sieltä jatkoimme kohti pohjoista ja Vermontia ja pientä kylää nimeltä West Wardsboro. Täältä lähti Kelley Stand Road, osittain hiekkatie, joka on monen "oikean" valokuvaajan mielipaikkoja Vermontissa. Ikävä kyllä me taidettiin olla sen verran myöhässä, että puut olivat jo pudottaneet ison osan lehdistä ja vain paikoittain oli värikkäämpiä metsiä. Tällä tiellä ei ollut kauheasti muuta liikennettä. Se asia kuitenkin muuttui, kun tultiin lähemmäs isompia teitä Arlingtonin ja Manchesterin kylien kohdalla. Tämä viikonloppu oli New Englandin suosituin ruskankatseluviikonloppu (tai niinkuin täällä sanotaan "leaf-peeping weekend") ja se kyllä näkyi autojen ja ihmisten määrässä. Välillä seisottiin ruuhkissa ja madeltiin kävelyvauhtia. Pitkään ei näissä kylissä siis viihdytty, vaan suunnattiin taas pienemmille teille. Näillä teillä törmättiin pieneen muutaman talon kylään, jossa oli kuitenkin tyypillinen New Englandin valkoinen kirkko. Sinsitä taivasta vasten sai hyvän kuvan.
Ruska ei kuitenkaan enää ollut kovin kummoinen näillä korkeuksilla, joten lähdettiin ajamaan suoraan kohti Mt. Philoa, näköalakukkulaa Vermontin länsiosissa. Sinne ehdittiin hyvin ennen auringonlaskua nappaamaan muutama hyvä kuva. Kukkulalta näkyi Lake Champlain-järvi ja sen takana New Yorkin osavaltio ja Adirondack-vuoristo. Auringon laskettua käytiin ensimmäistä kertaa päivän aikana kunnolla syömässä. Muuten oltiin eletty omilla eväillä, jotta ei tarvinnut parasta aikaa päivästä käyttää sisällä istumiseen. Hotelli oli varattu Montpeliér:stä keskeltä Vermontia, johon ajomatka kesti noin tunnin. Pienen hakemisen jälkeen paikka löytyi (olivat juuri menneet vaihtamaan nimeä...) ja päästiin nukkumaan. Aamulla kun oltiin noustu jo ennen kuutta vuokra-autoa hakemaan.

Sieltä ajelimme kohti pohjoista ja Vermontia. Vermontissa ensimmäinen pysähdys tapahtui tien varressa olevalla näköalapaikalla, josta avautui melkoiset näkymät.

Sieltä jatkoimme kohti pohjoista ja Vermontia ja pientä kylää nimeltä West Wardsboro. Täältä lähti Kelley Stand Road, osittain hiekkatie, joka on monen "oikean" valokuvaajan mielipaikkoja Vermontissa. Ikävä kyllä me taidettiin olla sen verran myöhässä, että puut olivat jo pudottaneet ison osan lehdistä ja vain paikoittain oli värikkäämpiä metsiä. Tällä tiellä ei ollut kauheasti muuta liikennettä. Se asia kuitenkin muuttui, kun tultiin lähemmäs isompia teitä Arlingtonin ja Manchesterin kylien kohdalla. Tämä viikonloppu oli New Englandin suosituin ruskankatseluviikonloppu (tai niinkuin täällä sanotaan "leaf-peeping weekend") ja se kyllä näkyi autojen ja ihmisten määrässä. Välillä seisottiin ruuhkissa ja madeltiin kävelyvauhtia. Pitkään ei näissä kylissä siis viihdytty, vaan suunnattiin taas pienemmille teille. Näillä teillä törmättiin pieneen muutaman talon kylään, jossa oli kuitenkin tyypillinen New Englandin valkoinen kirkko. Sinsitä taivasta vasten sai hyvän kuvan.

Ruska ei kuitenkaan enää ollut kovin kummoinen näillä korkeuksilla, joten lähdettiin ajamaan suoraan kohti Mt. Philoa, näköalakukkulaa Vermontin länsiosissa. Sinne ehdittiin hyvin ennen auringonlaskua nappaamaan muutama hyvä kuva. Kukkulalta näkyi Lake Champlain-järvi ja sen takana New Yorkin osavaltio ja Adirondack-vuoristo. Auringon laskettua käytiin ensimmäistä kertaa päivän aikana kunnolla syömässä. Muuten oltiin eletty omilla eväillä, jotta ei tarvinnut parasta aikaa päivästä käyttää sisällä istumiseen. Hotelli oli varattu Montpeliér:stä keskeltä Vermontia, johon ajomatka kesti noin tunnin. Pienen hakemisen jälkeen paikka löytyi (olivat juuri menneet vaihtamaan nimeä...) ja päästiin nukkumaan. Aamulla kun oltiin noustu jo ennen kuutta vuokra-autoa hakemaan.

0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home