Veturilla vuorille

Matkalla Bostoniin käytimme tilaisuuden hyväksi ja kävimme katsomassa parit nähtävyydet matkalla. Ensimmäisenä ajelimme New Englandin korkeimman vuoren, Mt. Washingtonin, juurelle. Vuorelle olisi mennyt autotiekin, mutta me halusimme mennä sinne vähän erikoisemmalla tavalla. Vuorelle nimittäin rakennettiin jo 1860-luvulla rautatie ja 1869 ensimmäinen hammasratasjuna (cog railway) kiipesi vuorelle. Kyse on vähän erikoisemmasta junasta, sillä tässä tapauksessa juna puskee vaunua, ei vedä. Alas tullessa veturi sitten peruuttaa vetäen vaunua perässään. Junassa ei käsittääksemme ole jarruja, vaan vaunun jarrut toimivat hidasteena. Vaunussa olikin mukana opas, joka puhumisen lisäksi hoiti myös jarrumiehen tehtäviä. Vauhti ei matkalla päätä huimannut radan jyrkkyydestä johtuen (vaunussa oli melko hankala kävellä), reilua hölkkävauhtia juna ylös kiipesi. Alas tultiin sitten vähän nopeammin, kiitos painovoiman. Juna toimii vanhaan tapaan hiilellä ja ottaa myös vettä pannuunsa vanhan ajan junien tyyliin. Oikea, aito höyryveturi siis.

Ensimmäinen veturi, Peppersass

Junat puksuttaa huipulle

Lisää vettä tankkiin alhaalla asemalla

Menossa kohti huippua, tästä saanee jonkinlaisen kuvan radan jyrkkyydestä

Maisemanäkymät vaunusta. Vasemmassa laidassa jarrujen säätöpyörä

Piipusta tuli savua ja nokea niin, että aurinko välillä hävisi näkyvistä. Jos avasi vaunun ikkunan, niin pian oli vaatteet noessa

Vuoren huipulla oli 20 minuutin kuvaus- ja vessatauko ennen paluumatkaa

Vuoren juurella on myös yksi maailman 500 parhaan hotellin joukkoon kuuluva Mt. Washington Resort golfkenttineen. Oikeassa reunassa näkyy vuorelle menevä junarata