Mt. Tremblant

Viimeisenä konferenssipäivänä pakollinen osuus loppui jo puoliltapäivin. Ennen juhlaillallista oli aikaa käydä katsomassa vähän maisemia, joten ajettiin reilun puolen tunnin päähän Mt. Tremblantiin. Paikka on äänestetty kahdeksan kertaa peräkkäin itäisen Pohjois-Amerikan parhaaksi laskettelukeskukseksi ja rinteiden määrästä ja "alppikylän" ulkonäöstä päätellen ei ihan turhaan.

Ihmeen hankalaa porukkaa siellä vain oli henkilökuntana. Ensin ei meinannut lipunmyyjä myydä meille lippuja vuoren huipulle menevään hissiin, kun ei katsonut meillä olevan tarpeeksi päällä vaatetta (ylhäällä oli +10 ja kova tuuli). Oikein kurkisti ulos luukustaan, mutta uskoi sitten lopulta. Ylhäältä näkikin sitten hyvin koko alueen ja mm. uhkaavat sadepilvet, jotka onneksi kiersivät kyseisen paikan.
Teija ja Anna tukat solmussa kovassa tuulessa vuoren päälläMt. Tremblantin laskettelukeskus näkyy kuvassa oikealla järven rannalla. Taustalla oleva sadealue ei onneksi kastellut meitä.

Alas tullessamme törmäsimme toiseen "hankalaan" tyyppiin, kun ravintolassa tarjoilija ei meinannut tuoda Jyrkille SEKÄ paniinia ETTÄ vohvelia (banaanilla, kermavaahdolla ja suklaakastikkeella kuorrutettuna). No, täytyy myöntää että annokset olivat melko isot kun ne eteen saatiin ja tarjoilija vielä virnuili, että voitte loput ottaa mukaanne, jos ette ehdi syödä. Ei enää paljoa virnuillut, kun 20 min päästä oli annokset syöty ison kaakaomukillisen saattamina. Juhlaillalliseen oli onneksi vielä kolme tuntia aikaa, niin sai hiukan annosta sulatella.