Mt. Tremblant

Viimeisenä konferenssipäivänä pakollinen osuus loppui jo puoliltapäivin. Ennen juhlaillallista oli aikaa käydä katsomassa vähän maisemia, joten ajettiin reilun puolen tunnin päähän Mt. Tremblantiin. Paikka on äänestetty kahdeksan kertaa peräkkäin itäisen Pohjois-Amerikan parhaaksi laskettelukeskukseksi ja rinteiden määrästä ja "alppikylän" ulkonäöstä päätellen ei ihan turhaan.

Ihmeen hankalaa porukkaa siellä vain oli henkilökuntana. Ensin ei meinannut lipunmyyjä myydä meille lippuja vuoren huipulle menevään hissiin, kun ei katsonut meillä olevan tarpeeksi päällä vaatetta (ylhäällä oli +10 ja kova tuuli). Oikein kurkisti ulos luukustaan, mutta uskoi sitten lopulta. Ylhäältä näkikin sitten hyvin koko alueen ja mm. uhkaavat sadepilvet, jotka onneksi kiersivät kyseisen paikan.
Teija ja Anna tukat solmussa kovassa tuulessa vuoren päälläMt. Tremblantin laskettelukeskus näkyy kuvassa oikealla järven rannalla. Taustalla oleva sadealue ei onneksi kastellut meitä.

Alas tullessamme törmäsimme toiseen "hankalaan" tyyppiin, kun ravintolassa tarjoilija ei meinannut tuoda Jyrkille SEKÄ paniinia ETTÄ vohvelia (banaanilla, kermavaahdolla ja suklaakastikkeella kuorrutettuna). No, täytyy myöntää että annokset olivat melko isot kun ne eteen saatiin ja tarjoilija vielä virnuili, että voitte loput ottaa mukaanne, jos ette ehdi syödä. Ei enää paljoa virnuillut, kun 20 min päästä oli annokset syöty ison kaakaomukillisen saattamina. Juhlaillalliseen oli onneksi vielä kolme tuntia aikaa, niin sai hiukan annosta sulatella.

Vanhat hamput kokoontuu

Näin keskikesän tietämillä on perinteisesti ollut tapana kokoontua ihmettelemään vanhoja harmaapartaisia hamppututkijoita ICRS:n kansainväliseen kongressiin. Yleinen trendi on, että nämä kokoukset järjestetään paikoissa, joissa ei ole minkään valtakunnan älyllistä elämää.
Tämänkertaiset osallistujat kokivat kuitenkin positiivisen yllätyksen, kun kongressipaikaksi oli valittu (myös-kesällä-viriilin) laskettelukeskuksen 4 tähden kylpylä.
Hotellin edusta
St-Sauveurin pääkatu

Säätila on viikon aikana ollut...noh, vaihteleva. 2 ensimmäistä päivää vietettiin +34 asteen helteessä ja eilen aamulla mittarissa oli +11 astetta. Kongressin anti on ollut aika peruskamaa, eikä mitään elämää suurempia löydöksiä ole raportoitu. Ruokatarjoilu ei näissä kokouksissa ole koskaan pettänyt, eikä niin käynyt tänäkään vuonna. Yhtenä iltana ruokailimme ulkona lähellä sijaitsevassa vesipuistossa. Alkuperäinen tarkoitus kai ole testata vesiliukumäkiä ruokailun lomassa. Jyrki uskaltautuikin pariin hurjaan liukuun, mutta kylmä kangistaa karskimmankin kaverin ja päätimme häipyä paikalta vähin äänin hotelliin saunaan (jossa ei saa heittää vettä kiukaalle, koska se toimii sähköllä...niinpä, ei pysty käsittää).
Paleltaa...

Posterinakki viuhahti onneksi jo ensimmäisenä päivänä.
Kongressit ovat raskaita kokomuksia myös autonkuljettajille...

Ihanainen uusi koti

Äksöniä riittää joka puolella maailmaa...

Ihanan uuden kodin ihana eteisaula.

Isäpapalle tuli vähän pikku puuhaa mökkiprojektin lomaan..

Ben&Jerry's -tankkauspiste

Jos tie Kanadaan menee Ben&Jerry's-jäätelötehtaan ohi, eihän siellä voi olla käymättä. Viime syksynä ruskaretkellämme jo kävimme ensimmäiset tötteröt syömässä ja nyt 35 asteen helteessä jäätelö maistui jos mahdollista vieläkin paremmalta.

Mieli tyytyväisenä suunnattiin auto kohti Kanadaa. Aina välillä piti tosin pysähtyä kuvailemaan maisemia. Tässä Stowen laskettelukeskuksen lähellä olevia vuoristoja. Edes Jyrki ei kuitenkaan tällä helteellä innostunut juoksemaan pitkin metsiä kuvattavaa etsimässä, vaan vaivautui vain auton lähellä pysyttelemään. Ulkona oli todella kuuma ja kostea ilma, jopa meille.

Teinijuhannus teltassa

Vaikka Suomeen ei tänä vuonna juhannukseksi tultukaan, ei silti ihan ilman suomalaisen juhannuksen tunnelmaa jääty. Siitä pitivät huolen Hannan ja Tedin koti maalla, suomalainen sauna, kokko sekä n. 100 enemmän tai vähemmän suomalaista vierasta.
Päivä alkoi vesilentiksen peluulla. Verkko oli pelaajien kunto huomioon ottaen riittävän matalalla...

Juhannusyö klo 23.00...
Upouusi teltta, kaksi makuupussia ja kaksi makuualustaa, yhteensä 100 taalaa... Vaikka sisällekin taloon olisi mahtunut nukkumaan, piti uutta telttaa ja makuupusseja toki kokeilla. Vaikka pystytys yöllä pimeässä olikin mielenkiintoista, oli teltta vielä aamullakin paikoillaan ja me enemmän tai vähemmän lämpimissämme sisällä.

Ankan selässä

Huonohkojen säiden johdosta Bostonin kiertoajelu oli jäänyt aivan vieraiden reissun loppuun. Ennen kiertoajelulle menoa hissi vei meidät Prudential-rakennuksen näköalatorniin, n. 50. kerrokseen, josta näki monta Bostonin nähtävyyttä.
John Hancock Tower, Bostonin korkein rakennus, sekä sen vieressä Trinity Church, joka on arkkitehtuurisesti kymmenen merkittävimmän rakennuksen joukossa USA:ssa. Taustalla Bostonin Downtown, sekä Bostonin Public Garden ja Boston Common, kaksi peräkkäin sijaitsevaa puistoa.
Etualalla näkyy Back Bay, lähinnä hyvin toimeentulevien asuinaluetta. Taustalla Charles River ja sen vasemmalla rannalla Cambridge, jossa mm. Harvardin pääkampus ja MIT sijaitsevat (kuvasta vasemmalle).
Maailmankuuluisa (ainakin baseballia seuraavien mielessä) Boston Red Soxien kotikenttä Fenway Stadium.

Kiertoajelulle ei Bostonissa tarvitse lähteä ihan tavallisella bussilla, vaan voi valita myös Duck Tourin, jossa turisteja kuskataan Toisen Maailmansodan aikaisilla maihinnousualuksilla. Homman suosion syynä on se, että puolessa välissä matkaa alus pulahtaa Charles Riveriin ja matka jatkuu "veneenä" pitkin jokea. Pieni kierros kaupungin edustalla (jossa mm. Jyrki sai ohjastaa vehjettä) ja sitten taas pyörät vetämään ja takaisin kaduille.
Heijastus kiertoajelusta John Hancock Towerin seinästä.
Kierros joella.

Rockportissa jälleen

New Yorkista palattua ja muutaman töissä vietetyn huilauspäivän jälkeen lähdettiin taas ajelemaan, tällä kertaa koilliseen pitkin rannikkoa. Ensimmäinen kohde oli Marbleheadin pikkukaupunki Bostonin lähellä. Kaupungissa on asunut muutama sata vuotta sitten kuuluisia henkilöitä USA:n historiasta ja se näkyi mm. asuntokannassa. Hienoja, vanhoja taloja muutenkin idyllisessä satamakaupungissa.
Rockport oli matkamme pääkohde. Kesäisin paikka ei ole sellainen uinuva pikkupaikka kuin mitä se oli Uutena Vuotena siellä ollessamme. Turisteja saapuu kiihtyvällä tahdilla kesälomien lähestyessä katsomaan mm. Motif No.1:sta, punaista kalamajaa, jonka sanotaan olevan eniten maalauksissa esiintyvä kohde.

Vanhan kalastajakylän henki näkyy edelleenkin (mm. turistien iloksi) joka paikassa. Rockportissa on myös yksi kolmannen polven suomalaisten omistama taidekauppa, sekä pohjoismaalaisia tuotteita myyvä kauppa, josta sai mm. salmiakkia.

Motif No. 1 Rockportin satamassa

Jyrki ohjaa ... aitaa.

Näitä verkon- ja rapumerranmerkkejä näkyy joka paikassa New Englandin rannikolla ja ne on suosittuja matkamuistoja. Saattaa meidänkin mökkitien varteen tuollainen ilmaantua vielä jossain vaiheessa.

Kotimatkalla käytiin vielä katsomassa yhtä majakkaa, Annisquam Lighthousea. Paikan löytäminen oli navigaattorista huolimatta työn ja tuskan takana, sillä se sijaitsi toinen toistaan sokkeloisempien yksityisteiden päässä. Vaiva kuitenkin palkittiin hienolla näyllä, jota ei tosin nähneet muut kuin Jyrki, muiden jäädessä mieluummin autoon istumaan.

New York

Sunnuntaina laitettiin porukka Saappiin ja auton nokka kohti New Yorkia. Noin neljän tunnin matkan jälkeen saavuttiin Manhattanille, jossa liikenne Bostonin kaoottisen katuverkoston ja hullujen kuskien jälkeen ei tuntunut juuri oikein miltään.

Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului mm. Empire State Buildingissa käynti. Rockefeller Centerissä, Fifth Avenuella, Central Parkissa ym. piti myös käydä, mutta tietenkin juuri sinä päivänä oli joku ihme Puerto Ricolaisten marssi tietenkin juuri sillä alueella ja oikein mihinkään ei päässyt poliisien tukkiessa suurimman osan kaduista myös kävelijöiltä. Puisto jäi näkemättä, koska metroa ei yli puolen tunnin odottelun jälkeen alkanut kuulua. Meni hermot.

ESB:iin sentään päästiin ilman monen tunnin jonottelua, vaikka olikin sunnuntaipäivä. Ylhäällä sitten päätettiin viipyä pimeään asti, jotta nähtäisiin New Yorkin valot. Ja hienohan se näkymä oli, täytyy myöntää. Hotellimme oli lähellä Times Squarea, joten koukkasimme vielä sen kautta hotellille mennessä.

Kuva kohti Times Squarea, jonka valot näkyy hyvin kuvassa
Maanantai-aamuksi olimme Jaskan ja Teijan suositusten perusteella varanneet jokiristeilyn Manhattanin ympärille. Laivalta näki yllättävän hyvin ison osan New Yorkin maamerkeistä kolmen tunnin risteilyn aikana.

Staten Islandin lautta tulossa New Yorkista. Taustalla oikealla näkyy kuuluisa Brooklin Bridge.
Ja tässä sama silta lähempää.

YK:n päämaja

Ennen lähtöä kohti Bostonia oli aikaa vielä yhteen nähtävyyteen, joten äänestyksen jälkeen kävimme nopeasti katsomassa WTC:n rauniot. Iso kuoppahan se vain tällä hetkellä vielä on.

Kuvaaja työssään...

Torihulinoita

Perjantaiaamuna koko poppoo hyppäsi oranssin linjan kyytiin kohti Haymarkettia, jossa päästiin ihmettelemään vihannestorin ihmismassoja ja edullisia hintoja. Kahdesti viikossa, perjantaisin ja lauantaisin, kovaääniset torimyyjät (lähinnä amerikanitalialaiset) kokoontuvat Faneuil Hallin läheisyydessä sijaitsevalle torille myymään tukuista ylijääneitä vihanneksia, marjoja ja hedelmiä. Ja halvalla lähtee!

Torin tarjontaaKahvilla Faneuil Hallin edustalla ostosten jälkeen

Valaat risteilyllä

Bostonin yksi suosituimmista turistikohteista on valasristeilyt. New England Aquariumin kantosiipialus vei meidät kauniin auringonpaisteen saattelemana kauemmas merelle valaiden ruokailuapajille. Päivän haastavin tehtävä oli saada ikuistettua tuo pikkunisäkäs bittiavaruuteen. 100 otoksen kuvasarjasta löytyikin lopulta noin kolme sää(s)tämisen arvoista yksilöä.


Pitkän laivamatkan jälkeen alkoi tietenkin hiukoa, ja päädyimme nauttimaan päivän teeman mukaisesti kalaruokia Legal Seafoods-nimiseen ravintolaan. Listalta oli turha etsiä kotoisia savumuikkuja tai siikaa, sillä tarjolla oli mm. ihka oikeaa tonnikalafilettä sekä miekkakalaa.
Bostonin satama, josta valasristeily lähti
USA:n laivasto lähestyy Bostonia

Suomen tädit Ameriiikassa

Ratkiriemukkaan ja aivan liian lyhyen Suomen vierailun jälkeen oli aika palata arkeen. Arkeen palaaminen sai kuitenkin "pehmeän" laskun, kun New Yorkin koneeseen nousi meidän lisäksemme 3 muskettisoturia, jotka kielitaidottomuutta ja suuntavaistottomuutta uhmaten lähtivät kahden viikon Ameriikan valloitukseen. USA:ssa vietetyn kahden viikon jälkeen sanonta "borta bra hemma best" lieneekin paremmin paikallaan kuin koskaan aikaisemmin...

Päätin heti ensimmäisenä päivänä ottaa mittaa rouvien shoppailukunnosta ja vinguttaa Mastereista turhat karstat. Halpa dollari tuntui kauppa kaupalta halvemmalta, ja useammin kuin kerran voitiin kaupasta poistuttua ihmetellä, että jäiköhän tytöltä lyömättä jotain kassaan, kun on niiiiiiiin halpaa! Kevyellä 7 tunnin shoppailukierroksella saatiin hyvin koneet käyntiin ja sitten ei muuta kuin täyttä höyryä eteenpäin!

Talipallo

Touko-kesäkuun vaihteessa oli aika käydä koti-Suomessa ennen viisumien umpeutumista ja rajojen sulkeutumista. 10 päivän pikavisiittimme huipentui TtM Jaakko Mursun väitöstilaisuuteen. Jaakko "Jaska" Mursun onnistuneen väitöspäivän sinetöi Kuopion torilla klo 3.15 nautittu kebab burger.

ONNEA JASKA!!!!!

Perjantai klo 14.00

Lauantai klo 3.15

Lauantai klo 9.00*

*Tämä oli ensimmäinen näky uuden tohtorin herättyä. Sitä saa mitä menee joskus tilaamaan. ;)