Kansallispuiston maisemissa

Pelit ja vehkeet oli telakalla sen verran pitkään, että kertomuksia ja valokuvia ehti kasaantunut varastoon aikamoinen kasa, mikä taas tekee blogin päivittämisestä lähes haastavaa. Mutta eipä tässä auta kuin aloittaa alusta ja kaivella muistin syvimpiä sopukoita.

Toukokuun puolen välin tienoilla päätimme lähteä "pienelle" automatkalle (mittariin tuli yhteensä about 1300 mailia...) Mainen rannikolla sijaitsevaan Acadian kansallispuistoon. Vierailuajankohta ei ehkä ollut paras mahdollinen, sillä lehtipuut olivat vasta heräilemässä kevään tuloon, ja villahousuja olisi tarvittu ainakin majapaikassamme, joka oli tähänastisista majapaikoistamme eksoottisin muistuttaen amerikkalaisista kauhuelokuvistakin tuttuja tienvarsimotelleja.

Matkamme eteni tuttuun tyyliin Jyrkin valokuvauskohteiden ehdoilla. Ensimmäisenä iltana kiipesimme Acadian kansallispuiston korkeimmalle kohdalle, Cadillac Mountainille (1530 ft) auringonlaskua ihailemaan. Cadillac Mountain on ilmeisesti koko Pohjois-Amerikan itärannikon korkein kohta ja sanotaan, että aamun ensimmäiset säteet USA:ssa näkyy vuoren huipulta. Ensimmäisen illan auringonlasku ei tarjonnut henkeä salpaavaa kokemusta, mutta muutamia hyviä otoksia ja kauniit, lähes kotoisat maisemat kuitenkin. Acadia tarjosi kaiken kaikkiaan aika "kolimaiset" (ja kotimaiset) näkymät havupuineen, kumpuilevine maastoineen ja pienine järvineen.
Näkymä vuoren huipulta ensimmäisenä iltana

Normaalina työpäivä Virtasessa ei värähdä karvakaan ennen puolta kahdeksaa, mutta annas olla kun tarjoutuu mahdollisuus lähteä valokuvaamaan auringon nousua hienoihin maisemiin, kello on soimassa klo 4.00. Minä tietenkin jatkoin tyytyväisenä unia lämpimien vällyjen alla, kunnes aurinko oli noussut reilusti taivaalle lämmittämään. Ensimmäisen aamun parhaat otokset napattiin, yllätys, yllätys, majakasta (Bass Harbor Head Light).
Bass Harbor Head Light n. klo 5.00

Päivän aikana tutustuttiin alueen idyllisiin, New Englandille tyypillisiin merenrantakyliin, kasvitieteelliseen puutarhaan (jossa ei tietenkään siihen aikaan vuodesta ollut sitten yhtikäs mitään nähtävää), juostiin pitkin kivikoita metsästämässä hienoja tyrskyjä ja jee, jee, shoppailtiin ja syötiin (tai siis minä söin, kun Jyrkillä oli taas se perhanan kesädieetti...).
Kuvia Bar Harborin pikkukaupungista, jossa motellimme sijaitsi

Illalla oltiin tietenkin passissa parhaalla näköalapaikalla siltä varalta, että se auringonlasku olisi tällä kertaa henkeä salpaava...
Näkymä auringon laskiessa seuraavana iltana.
Saabilla passissa auringonlaskua odotellessa

Toisena (ja onneksi viimeisenä) aamuna kello soi taas kukon laulun aikaan tai oikeastaan jo ennen kukon laulua. Minä käänsin jälleen kerran onnellisena kylkeä, ja Jyrki singahti meren rantaan vangitsemaan aamun ensi säteet.
Otter Point n. klo 5.00

Lähdimme kotimatkalle hyvissä ajoin, sillä paluumatkalle oli tiedossa monta mielenkiintoista kohdetta, joissa piti "poiketa". Kilometrejä kertyy ja aika kuluu mukavasti, kun pitää poiketa joka majakalla, ja jotta kartturikin pysyisi tyytyväisenä, outleteissa. Marshall Point -majakalle johtavalla sivutiellä (eli keskellä ei-mitään) oli mielenkiintoinen yllätys, kun silmiin osui eräässä pihassa lepattava Suomen lippu sekä ihka oikea suomalainen kirkko. Käväistiin kolkuttelassa kirkon ovien takana, mutta pastori oli kyseinä päivänä kaitsemassa lampaitaan jossain muualla.
Marshall Point Light, pieni majakka

Enne nokan suuntaamista kotia kohden käytiin vielä katsomassa yksi hienoimmista ja kuvatummista New Englandin majakoista, Pemaquid Point Lighthouse.
Pemaquid Point Light
Me Pemaquid Point Light:lla. Enää me ei olla tuon värisiä, minä ruskeampi ja Teijan hiukset tummemmat.